Outokaira
tuottamhan ry:n Meän kylät menossa maailmalla – ja maailman menossa –hanke
järjesti tutustumismatkan Sallan kyläreitille ja matkan
varrelle sijoittuneelle Kemijärvelle 7.-9.9.2012. Matka järjestettiin Tornion,
Ylitornion ja Pellon kylien asukkaille. Opintomatka suunniteltiin yhteistyössä Sallan
kylien tulevaisuusvisio- hankkeen projektipäällikön Marita Leskisen kanssa.
Matkan tarkoituksena oli tutustua Sallan kyläreittiin ja joihinkin sen retkikohteisiin
ja hakea ideoita kylämatkailun ja kylien markkinoinnin edistämiseen. Retki
järjestettiin parhaimman ruskan ja Sallan perinteisen teemaviikon, Rykimäviikon
aikaan.
Perjantai 7.9.
Matkaan
lähdettiin perjantaina 7.9. puolelta päivin Pellosta. Linja-automme kiersi
reittiä Pello-Ylitornio- Tornio – Rovaniemi – Kemijärvi-Salla. Kemijärvi tuli
matkaohjelmaamme vasta viime metreillä. Olin mukana Paikallistoimijoiden
juhlaseminaarissa LOKAALI 2012- tapahtumassa Joensuussa edellisenä
viikonloppuna ja tapasin siellä Kari Väänäsen, joka valittiin juhlaseminaarissa
vuoden maaseutukasvoksi. Hän oli niitä harvoja tapahtumaan osallistuneita Lapin
läänistä ja hakeuduin juttelemaan hänen kanssaan, kun samalta suunnalta oltiin.
Kerroin Kari Väänäselle tulevasta Sallan retkestämme ja hän kysyi, miksemme
kävisi myös Kemijärvellä, kun sehän on matkan varrella? Hän kehotti
järjestämään ruokailun Kemijärvellä ja tarjosi opastettua kierrosta Taivaan
Tulien – TV-sarjan kuvauspaikoille. Hän lupasi tulla myös itse paikalle. Asia
sovittiin siltä istumalta ja järjestelyt Kemijärvelle onnistuivat vielä
mutkattomasti seuraavan viikon aikana.
Pysähdyimme
syömään Kemijärvelle Mestarin Kievariin klo 17.00 aikoihin ja Kari Väänänen
tuli tapaamaan ryhmäämme ruokailun päätteeksi. Hän oli erittäin tyytyväinen,
että hänen kutsunsa sai heti vastakaikua ja hän sai meidät vieraakseen.
Jutteluhetkemme lopuksi lauloimme Karille yhdessä laulun ”Kulkuri ja joutsen”.
Olin jakanut ryhmälle laulun sanoja linja-autossa matkamme ratoksi ja tämä
päätettiin laulaa kiitokseksi kutsusta Kemijärvelle.
Kari Väänänen tapaamassa ryhmäämme Mestarin Kievarissa Kemijärvellä.
Kierros
kesti kaksi tuntia, jonka jälkeen suuntasimme majoituspaikkaamme Holiday Club
Sallan Revontuli – hotelliin.
Lisätietoja
linkeistä : http://www.kemijarvi.fi http://www.lakelapland.fi
No Man´s Land -baari/Kemijärven matkailuinfo, josta löytyvät Näköisvahanuket Raunista ja Jetsusta.
Kuvauksissa Raunin isän talona toiminut rakennus löytyy Kemijärven maaseudulta.
Tauko Kemijärven siltojen läheisyydessä.
Kemijärven pitkät sillat ovat olleet Taivaan Tulet- sarjan kuvauspaikkoina.
Maisemia Kemijärveltä auringon laskun aikaan sateenkaaren kera.
Lauantai 8.9.
Lauantai
aamuna oppaaksemme saapui Marita Leskinen, joka työskentelee Sallan kunnan
palveluksessa Sallan kylien tulevaisuus visio- hankkeessa. Aloitimme lauantain ohjelman aamukävelyllä
Sallan laskettelurinteiden ympäristössä. Marita Leskinen esitteli rinteiden
läheisyyteen rakentunutta matkailukeskittymää. Vajaan tunnin kävelylenkin
jälkeen siirryimme linja-autolla Sallan Poropuistoon.
Poropuistossa
meille esiteltiin Poropuiston ja Osuuskunta Jotoksen toimintaa Poropuiston
auditoriossa. Esittelijänä toimi Osuuskunta Jotoksesta Lars Tuomas. Marita
Leskinen esitteli samalla Sallan kyläreittiä ja Sallan kylien tulevaisuusvisio-
hanketta. Tutustuimme Poropuiston tiloissa olevaan petoeläinnäyttelyyn ja sen
jälkeen siirryimme maastoon tutustumaan poroihin Kössinkenturalla.
Poropuiston toiminnan esittelyä auditoriossa.
Poropuiston petoeläinvitriinejä
Saimme
tutustua noin parin kymmenen poron laumaan ja porojen ruokailuhetkeen. Oppaamme
Lars Tuomas kertoi meille poronhoitovuodesta ja porojen ominaispiirteistä. Poroilla oli alkamassa rykimäaika ja tästäkin
laumasta löytyi jo urosporo, joka oli pääosissa tässä aiheessa. Poropuiston
porot olivat erittäin kesyjä ja niille jokaiselle oli annettu nimi. Ohjelmaamme
kuului ruokailu Kössin kodassa. Lounaaksi saimme herkullisen lohikeiton rieskan
kera ja jälkiruuaksi puukuksasta tarjotut nokipannukahvit ja kampanisuja.
Lisätietoja:
http://www.sallareindeerpark.fi
Kössin kenturalla.
Porojen ruokintaa.
Kotaruokailu.
Matkamme
jatkui Marita Leskisen ja Kyläreitin varapuheenjohtajan Olli Mikkolan
opastuksella Poropuistosta Pyhäjärven luontopolulle, jossa teimme lyhyen
kävelykierroksen ja tutustuimme alueen opastauluihin.
Esimerkkejä opastauluista.
Maisemaa luontopolun varrelta.
Luontopolun lähtöpiste.
Pyhäjärveltä siirryimme Kelloselkään, josta saimme kyläoppaaksi Veli Erkki Heikkilän. Aluksi tutustuimme Kelloselän raja-asemalle, jossa henkilökunnan edustaja kertoi meille rajan toiminnasta ja pääsimme käymään hänen avustuksellaan linja-autolla aivan valtakunnan rajan tuntumassa.
Raja-aseman esittelyä.
Näkymä Venäjän rajalle päin.
Raja-asemalta
siirryimme Kelloselän metsästysseuran tiloihin. Kelloselän kylälle on rakennettu
metsästysseuran ja kyläyhdistyksen yhteisvoimin nykyaikaiset kokoontumistilat,
joita voidaan vuokrata myös ulkopuolisille käyttäjille, lisätietoja: http://mskera.com/dokumentit/koillislappi1.pdf
Lisätietoja
myös linkeistä:
Metsästysseura Kerä:n nylkyvaja.
Seuran maja on Kelloselän kylän yhteinen kokoontumispaikka.
Paluumatkalla
hotellille tutustuimme vielä Sallan kirkkoon ja sen ympäristössä oleviin sota-
ajan muistomerkkeihin. Iltaohjelmaamme kuului Sallan Rykimäviikon ohjelmistossa
ollut MANUAALI – eli miehen käyttöopas ravintola Sallan tähdessä. Nauruhermoja
kutkuttava yhden miehen show kruunasi päivämme.
Sunnuntai 9.9.
Sunnuntaina
ohjelmamme alkoi klo 9.00 tutustumisella Sallan Sota- ja jälleenrakennusajan museoon.
Paikalla oli erittäin asiantunteva ja innostava museo- opas Jarkko Sipola, hän
kertoi oman tarinan lähes jokaiselle museon esineelle ja aihealueelle. Niinpä olisimme
viihtyneet paikalla paljon pitempäänkin, mutta sopimamme aikataulun vuoksi,
jouduimme siirtymään jo seuraavaan paikkaan. Museo oli laadukkaasti toteutettu
ja mielenkiintoinen, vaikka ei historiaa ennestään paljon tuntisikaan. Lisätietoja:
http://www.salla.fi/museo
Sallan Sota-ja jälleenrakennusajan museo.
Sallan
keskustasta siirryimme Lapajärvelle, jossa pääsimme vieraaksi Isäntä Matin
museoon. Se on vanhan maatilan pihapiiriin perustettu museo, jossa esitellään
perinteisiä maatilan työkaluja ja esineistöä. Museoisäntänä toimiva Seppo
Leinonen esitteli meille kohdetta ja kertoili tarinoita kylän historiasta ja
asukkaista. Lapajärveltä löytyvät monipuoliset, kohdetta markkinoivat
internetsivut, joihin kannattaa tutustua osoitteessa http://www.lapajarvi.fi
Kahvilla Isäntä Matin museolla Lapajärvellä.
Lampaat kuuluivat Lapajärven maisemaan.
Vanhaa esineistöä.
Ladosta löytyi myös majoitustilaa.
Lapajärven opastaulut.
Ryhmäkuva Isäntä Matin museon edestä.
Viimeinen
kohteemme oli Kemijärven puolelle sijoittuva, Joutsijärven Salpalinjan
betonibunkkerit. Kävimme tutustumassa sisälle bunkkereihin, sinne oli kerätty
aiheesta esineitä ja valokuvia. Tästä matkamme jatkui kotia kohti.
Paluumatkalla Outokairan Paikallisen kehittämisen vahvistaminen -hankkeen
projektipäällikkö Hilma Heikkinen toteutti osallistujille tehtävän, jossa
visioitiin millainen Outokaira on vuonna 2020. Paluumatkalla kerättiin myös
osallistujilta palautteet matkasta erillisen palautekyselyn avulla.
Kaikki
Sallan kyläreitin kohteet löytyvät nettiosoitteesta http://www.kylareitti.com tai http://www.salla.fi
Bunkkerin oviaukko.
Bunkkerin sisällä olevia esineitä.
Bunkkerin nukkumapaikat.
Yhteenvetoa ja matkalta saadut
palautteet
Saatujen
palautteiden perusteella matkan järjestelyt onnistuivat hyvin, viikonlopun
mittainen retki oli riittävän pituinen kokonaisuus ja ajankohta syksyllä ruska-
aikaan oli myös useimpien mielestä plussaa. Sää suosi meitä etenkin lauantaina,
oli lämmin ja aurinkoinen päivä. Matkaohjelman koettiin olevan antoisa ja
mielenkiintoinen, kyläaktiiveja olisimme tosin halunneet tavata enemmänkin. Muutamien
mielestä vapaa-aikaa olisi saanut jäädä enemmän. Hankkeella järjestettyyn matkaan kuitenkin sisältyy
tiivis retkiohjelma, koska kyse on opintomatkasta. Majoituksen osalta koko
ryhmä olisi hyvä saada samaan paikkaan, nyt ryhmällä oli sekä hotellimajoitusta
että mökkimajoitusta.
Kysyttäessä,
mitkä kohteet jäivät erityisesti mieleen, eniten mainintoja saivat Poropuisto
ja kotaruokailu ja Sallan Sota- ja jälleenrakennusajan museo. Myös Kelloselän
raja-asema, Lapajärvi ja Isäntä Matin museo sekä Taivaan Tulet – kierros olivat
useimmilla mainittuna. Jokainen käyntikohde sai mainintoja jollekin
osallistujalle erityisesti mieleen painuneena. Myös Salla kokonaisuutena;
rauhallinen ympäristö, luonto, siisteys ja hiljaisuus mainittiin tässä kohtaa. Yleisesti osanottajat olivat sitä mieltä, että voisivat lähteä uudelleenkin vastaavalle matkalle jonnekin päin Suomea. Mainittiin, että tällaisilla retkillä näkee ja kokee enemmän kuin itsenäisesti liikkuessa ja tällaisia matkoja tarvitaan, saadaksemme uusia ideoita ja voimia jatkaa omassa kylätyössä.
Matkalta saadut kehittämisideat
Outokairan kylien kehittämiseen
Ajatuksia retkemme Kemijärven
osuudesta:
-
Opastetut
kiertoajelut johonkin teemaan liittyen olisivat mielenkiintoisia ja mahdollisia
toteuttaa meidänkin alueella. Hyvien oppaiden merkitys on iso asia, oppaan on
oltava asiastaan innostunut ja perehtynyt hyvin alueeseen tai teemaan, jota
esitellään.
- Alamme
kirjoittamaan saippuasarjaa, jonka miljöö sijoittuu oman kuntamme ympäristöön
ja pyydämme sitten Kari Väänästä TV-sarjan ohjaajaksi tänne länsirajallekin.
Alueellamme on alan oppilaitoksia, jossa tämän idean voisi ottaa käyttöön.
Ajatuksia Sallan kyläreitiltä:
-
Osuuskunta
Jotos näytti toimivan hyvin Poropuistossa, osuustoimintaa tulisi meidänkin
alueella käyttää rohkeammin hyväksi työllistymisen mahdollisuutena.
-
Kylien
matkailukohteiden yhteinen esite ja yhteistoiminta markkinoinnissa toimivat
Sallassa hyvin, meidänkin alueelle voisi toteuttaa vastaavanlaisen kyläreitin.
Reitin perustaminen vaatii aluksi kyläkohteiden kartoittamista ja tietojen
keräämistä yhteiseen pakettiin.
-
Luontopolkuja
voisimme hyödyntää matkailussa enemmän, hyvät opastaulut ovat tärkeitä
erilaisten luontopolkujen ja reitistöjen tiedottamisessa. Sallassa nähtiin
hyvin toteutettuja reittiopasteita ja tietoiskuja alueen luonnosta.
- Sallassa
hyödynnettiin myös raja-asemaa matkailukohteena. Meidän alueellamme voisimme
hyödyntää Ruotsin läheisyyttä vielä nykyistä enemmän. Käynti Ruotsin puolella
on helppoa, mutta etelästä tuleville turisteille, jotka eivät asu valtakunnan
rajalla, se on kuitenkin eksoottista.
-
Paikallisia
museoita voisimme toteuttaa myös Outokairan alueen kylissä. Alueellamme voisi
olla myös enemmän sotahistoriaan liittyvää tuotteistusta. Sallassa sota-aika on
näytellyt merkittävää osaa ihmisten elämässä ja siitä on haluttu säilyttää
tietoa jälkipolville.
- Järjestetään
oman alueen normaaleja toimintoja elämyksinä turisteille, kuten poropuisto
Sallassa. Länsirajalla se voisi olla kalastusmatkailun kehittäminen ja
Tornionjoen hyödyntäminen entisestään matkailussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti